Kubismista ja vähän muustakin

Enpä ollut ennen tiennytkään, että Praha on oikea kubismin keskus. Kävin tänään Kubismi-museossa, jota lämpimästi suosittelen. Tšekkimuotoilijat ovat tehneet kubistisella tyylillä huonekalujakin ja myös rakennuksista löytyy tätä tyyliä. En tullut museossa valokuvanneeksi, kun se oli niin raskaasti vartioitu ja oletin, ettei kuvata varmaankaan saa. Yritän etsiä jossakin vaiheessa kuvamateriaalia aiheesta ja ehkä palata tähän myöhemmin. Katsotaan nyt, miten blogi kehittyy.

Tästä voitte kuitenkin ihastella tšekkimuotilua. Siinä on minusta jotakin samaa hulluutta ja lennokkuutta kuin suomalaisessa muotoilussa on parhaimmillaan. Tykkään kovasti heidän tyylistään. Jostakin syystä minulla on ollut tässä kohtaa aukko sivistyksessä, kun en ole heidän muotoilutaidostaankaan mitään aikaisemmin kuullut.

Olen muuten onnistunut siinä, minkä pitäisi olla mahdotonta. Ostamaan vegaaninakkeja Prahassa. Ajattelin, että ovatpa vähän kalliita, mutta ehkä ovat hyviä. Kotona vasta huomasin, että koostumus on soijaa. Yritin syödä, mutta eivät vaan mene alas. Lisäksi ne pitäisi tursia ulos kuorestaan, kun kuori on muovikelmua. Syömättä jäivät. Hirveää on laittaa ruokaa haaskioon, mutta en voi tälle nyt mitään, maku on niin kauhea ja kaupan päälle ne on paikalliseen tapaan suolattu liiallisesti.

Vielä tämänkin päivän tekstissä palaan tuohon sotamuseoon. Esittelen  sieltä  pari keskitysleiritaideteosta. Taiteilija on Leo Haas. Ensimmäisen teoksen nimi on Odotusta, toisen Arbeit macht frei.



Museossa kerrottiin myös, että RAF:ssa palveli aika paljon tšekkilentäjiä. Heistä 450 onnistui pakenemaan takaisin Britanniaan Tšekkoslovakiasta, kun komminustit tulivat valtaan. Loput joutuivat sitten kansanvihollisina työleireille ja kuolivat. Se Peter Franzénin näköinen mies sotamuseon kirjastosta sanoi, ettei tšekkilentäjiä ollut kuitenkaan niin paljon kuin puolalaisia, mutta onhan tämä pienempi kansakin.

Eipä kai tästä hiljaisesta sunnuntaipäivästä sen enempää raportoitavaa ole.  Lätäköt jäätyvät vielä yöpakkasissa, mutta päivällä voi olla jo mukavan lämmintä. Vähän vielä saisi sataa. Amerikkalaisen yliopiston asuntolassa on kuulemma koiperhosinvaasio ja porukkaa on joutunut tuon takia muuttamaan evakkoon. Muuten täällä maaliskuisessa Prahassa on oikein rauhallista ja mukavaa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Kuva
Arvostan vanhoja perinteitä, minusta on hienoa, että niistä pidetään kiinni. Kuitenkin on joitakin sellaisia tapoja, joista aika on mennyt ohi ja jotka kannattaisi vain katkaista. Täällä Tsekinmaalla on sellainen perinne, että pääsiäismaanantaina miehet piiskaavat  naisia. Ei tietenkään satuttaen, mutta huitovat kuitenkin oksilla ja risuilla, niitä jopa myydään pääsiäistä edeltävällä viikolla. Moni ostaa niitä ihan vain koristeeksi ja minäkin sitten hankin yhden ihan kuriositeettina ja siksi, että voin tänne blogiin laittaa havainnollisen kuvan. Kas tässä. Eilen illalla näin tosiaan nuoria miehiä metrossa näiden piiskojen kanssa, samoin tänä aamuna. Joukossa oli myös keski-ikäistyviä miehiä ja pikkupoikia. Olen aika sanaton. Niin ovat muuten myös prahalaiset, jos heiltä tästä perinteestä jotakin tiedustelee. Täällä nimittäin kyseinen perinne on vähemmän suosittu, vaikkakin minua varoiteltiin, että humalaiset miesryhmät saattavat yrittää piiskata ihan tuntemattomiakin naisia. Kaikk
Lue lisää

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Kuva
 Joskus elämä muistuttaa siitä, että kannattaa miettiä seuraavat askeleensa. Tai anakin huomata edessä oleva porrasaskelma. Muuten käy nimittäin näin. Mutta älkää säikähtäkö, nilkka on vain nyrjähtänyt, ei murtunut. Kaikki tämä tapahtui hotellin aamiaisravintolassa kiireisimpään aamiaisaikaan. Mikähän se siinäkin on, että kaatuessaan haluaa aina nousta mahdollisimman nopeasti ylös eikä ainakaan ottaa apua vastaan? Vaikka vahinko on jo tapahtunut ja kaikki sen näkivät. Eipä sitten muuta kuin Faustin taloon, elikä yliopistolliseen sairaalaan. Tämähän on minulle tuttu paikka, olen Pavelin partiolaista Jan Pfeifferia täällä jututtanut ja on hän minulle järjestänyt kertaalleen tänne fysioterapiajakson, kun kädestä meni tunto kokonaan. Mutta se on menneisyyttä, se. Myös professori Pfeiffer on jo tuonilmaisissa, mutta sairaala elää elämäänsä. Tarina kertoo, että Faust myi sielunsa, mutta minun ei tarvinnut tyhjentää edes pankkitiliäni. Eurooppalainen sairausvakuutus korvasi lääkärikäynnin j
Lue lisää

Novellini

Kirjoituskilpailuuni lähettämääni novellia on toivottu luettavaksi, joten tässä se tulee. Tehtävänanto oli, että tekstin pitää alkaa tuolla lauseella, joka on Elizabeth Bishopin runosta One Art . Muuten käsittelytapaa ei ollut rajattu. A Present to Field Marshal Mannerheim “The art of losing isn’t hard to master,” I thought when my mother gave me a brown package which I was supposed to take to Field Marshal Mannerheim.  Mannerheim is her great hero and she wanted to give him a present but she refused to take it to his palace herself because she was convinced Mannerheim would only speak Swedish. I did my best to make her believe that Mannerheim masters other languages as well, but it was all in vain. So off I went, not fully understanding why I had to do this. Why didn’t I, for once, say no.  It would only do good to my mother to practice her Swedish, should Mannerheim speak it. The night was darkening and I walked on an empty street carrying the brown package.  Mannerheim’s castle
Lue lisää