Koska minä olen täällä
Kansallisarkistoon on tullut uusi vartija. Nuori, bodattu.Hän meinasi jostakin syystä päättää, ettei päästä minua sisälle. Ilmoitti ykskantaan, että jos ei ole kulkulupaa, ei ole mitään asiaa koko arkistoon. Panin kaiken tsekintaitoni likoon ja sanoin, että olen käynyt täällä monta kertaa ennenkin ilman mitään ongelmia. Siihen tämä älykkö vastaa:
- Mutta minä en ole ollut täällä silloin. Nyt minä olen täällä.
Tästä oli vähällä koitua pattitilanne, sillä oma asenteeni oli lähinnä sellainen, että entäs sitten, jos oletkin täällä. Mietin, että miten muotoilisin tsekiksi sen ajatuksen, että soittaisi lukusaliin ja neuvottelisi tätien kanssa siitä, kuuluuko minun päästä sisään vai ei. Kohta paikalle kuitenkin tuli yksi vanhoista tutuista vartijoista, jotka aina tervehtivät Miss Finlandia niin iloisesti. Nuori vartija meni hieman noloksi, mutta kasvonsa säilyttääkseen vaati nähdä passini. Siitä hän kirjoitti sitten nimeni jollekin paperille ja antoi mukaan lätkän, jossa lukee "vierailija". Vannotti vielä, että se on tuotava takaisin hänelle, kun lähden pois. Huvittavaa tässä on se, että kun lähdin, hän ei tietenkään ollut kopissaan, joten jätin lätkän vain luukulle. Toivottavasti tuo on vain joku sijainen, rasittavaa on keskustella tuollaisen tyypin kanssa, jonka koko itsetunto on lihaksissa ja siinä, että pääsee käyttämään valtaa.
Nürnbegin paperit tulevat sitten vasta huomenna lukusaliin, vaikka lupasivat ne kyllä jo täksi päiväksi. Kun olin kansallisarkistoon asti tullut, päätin tehdä hieman hakuja ja siinähän se päivä hurahti. Sen verran muuta ehdin tekemään, että kävin ruokakaupassa taas muutaman päivän edestä ja soitin sinne Samsungin huoltoon. Pyysivät soittamaan huomenna uudestaan, kaksi osaa pitää vaihtaa ja toinen niistä tulee vasta huomenna. Sitten ei pitäisi mennä enää kauan, joten torstaiksi lupailivat konetta kotiin. Toivotaan, toivotaan...
Kiirettä pukkaa muutenkin. Runoanalyysi pitäisi saada torstaiksi valmiiksi ja torstaina on myös kirjoittajaryhmä, jonne olen puskenut taas vähän tekstiä tässä kaiken muun ohessa. Pääsiäistauko on ohi ja on aika palata sekä tekstien että tiedonhaun pariin kokopäiväisesti.
- Mutta minä en ole ollut täällä silloin. Nyt minä olen täällä.
Tästä oli vähällä koitua pattitilanne, sillä oma asenteeni oli lähinnä sellainen, että entäs sitten, jos oletkin täällä. Mietin, että miten muotoilisin tsekiksi sen ajatuksen, että soittaisi lukusaliin ja neuvottelisi tätien kanssa siitä, kuuluuko minun päästä sisään vai ei. Kohta paikalle kuitenkin tuli yksi vanhoista tutuista vartijoista, jotka aina tervehtivät Miss Finlandia niin iloisesti. Nuori vartija meni hieman noloksi, mutta kasvonsa säilyttääkseen vaati nähdä passini. Siitä hän kirjoitti sitten nimeni jollekin paperille ja antoi mukaan lätkän, jossa lukee "vierailija". Vannotti vielä, että se on tuotava takaisin hänelle, kun lähden pois. Huvittavaa tässä on se, että kun lähdin, hän ei tietenkään ollut kopissaan, joten jätin lätkän vain luukulle. Toivottavasti tuo on vain joku sijainen, rasittavaa on keskustella tuollaisen tyypin kanssa, jonka koko itsetunto on lihaksissa ja siinä, että pääsee käyttämään valtaa.
Nürnbegin paperit tulevat sitten vasta huomenna lukusaliin, vaikka lupasivat ne kyllä jo täksi päiväksi. Kun olin kansallisarkistoon asti tullut, päätin tehdä hieman hakuja ja siinähän se päivä hurahti. Sen verran muuta ehdin tekemään, että kävin ruokakaupassa taas muutaman päivän edestä ja soitin sinne Samsungin huoltoon. Pyysivät soittamaan huomenna uudestaan, kaksi osaa pitää vaihtaa ja toinen niistä tulee vasta huomenna. Sitten ei pitäisi mennä enää kauan, joten torstaiksi lupailivat konetta kotiin. Toivotaan, toivotaan...
Kiirettä pukkaa muutenkin. Runoanalyysi pitäisi saada torstaiksi valmiiksi ja torstaina on myös kirjoittajaryhmä, jonne olen puskenut taas vähän tekstiä tässä kaiken muun ohessa. Pääsiäistauko on ohi ja on aika palata sekä tekstien että tiedonhaun pariin kokopäiväisesti.
Kommentit
Lähetä kommentti