Ruokaa fyysiseen nälkään ja kulttuurinnälkään

Joskus tämän maan epäloogisuus vain mykistää. Päätin käydä kokeilemassa tuota viereisen talon ravintolaa, jonne ei ole tullut aikaisemmin mentyä, ehkä se vain on liian lähellä. Katsoin listaa oven vieressä, totesin hinnat kohtuullisiksi. Nälkä oli ja pyykit pyörivät pesutuvalla, lisäksi vähän kiire konserttiin, joten aikaa ei ollut hukattavaksi. Sain ilmaistua itseni kutakuinkin, että haluaisin syödä. Minulle annettiin englannkielinen lista, minkä voisi kuvitella olevan äkkiseltään ystävällinen ele, mutta siinä ei ollutkaan kaikkia ruokia. 

Oli vain ruuat sen tsekkilistan kalleimmasta päästä ja sitten tämä paikallinen erikoisuus, paistettu juusto. En yksinkertaisesti jaksanut ruveta selvittelemään, että miksi ei kaikkia ruokia ole englanninkielisellä listalla. Otin sitten vain sen paistetun juuston, joka oli tällä kertaa täytetty kinkulla. Ei se nyt mitään suurinta herkkua ole, mutta kai täällä pitää syödä maan tavalla. Sai siinä sentään hyvät keitetyt perunat mukana ja vähän kasviksiakin. Tsekkilistalla oli paitsi edullisempia annoksia, myös karhunlihaa, jota ei näköjään kielitaidottomille tarjotakaan. 

Ilma oli sen verran lämmin, että istuin ulos. Pöytiä oli laitettu isolle pihalle, kastanja puidenvarjoon. Luulen, että tuossa on ravintola ollut jo pitkään, en usko, että asumalähiöön on muuten vain jätetty jollekin tontille isoja puita, tai mahdollisesti istutettu niitä. Tuo ravintola se on kokenut tämän korttelin tuskat ja ilot puiden iästä päätellen usean vuosikymmenen ajan. Viereisessä pöydässä istui pari hyvin nuorennäköistä poikaa juomassa olutta. Mietin pitkään, että mahtavatko olla täysi-ikäisiä, näyttivät aivan 16-vuotiailta. Olen kuullut, ettei täällä olla niin auringontarkkoja noista ikärajoista, joten syytä epäilyyn on. Olen iloinen siitä, ettei tuo ole minun ongelmani kuitenkaan. Täytyypä tulla toistekin, ensi kerralla vaadin tsekkilistan, ties vaikka kokeilisin, miltä karhunliha maistuu.

Illalla sitten konserttiin vanhaankaupunkiin, kirkkoon nimeltä Sálvatorská, joka on 1600-luvulta, ei siis täkäläisittäin mitenkään vanha. Konsertti oli rakennettu Albert Schweitzerin elämän ympärille. Kukaan ei oikein osannut selittä minulle, miksi. Mikään juhlavuosi ei ainakaan ole kyseessä. Musiikki oli pääasiassa Bachia ja afrikkalaista hengellistä musiikkia. Ihan toimiva kokonaisuus, esiintyjät hyvätasoisia. Kirkko oli melkein täynnä.

Muistakaapa muuten, että jos pääsiäisviikolla ei hanki itselleen jotakin uutta, niin karitsa kakkaa päälle. Näin tietää vanha kansa täällä päin. Ja kansahan ainakin joidenkin optimistien mielestä tietää asiat aina parhaiten. Tämä lammas ja vuohi oli tuotu ihmettelemään Tasavallan aukion meininkiä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Novellini