Miksi tutkia näitä juttuja?

On ollut vaihteeksi sellainen päivä, että on ollut pakko miettiä, miksi tutkin näitä sota-ajan tarinoita. Näitä päiviä tulee joskus ja hyvä niin. On ihan järkevää miettiä, kuinka paljon haluaa lukea julmuuksista ja millaisten juttujen lukemisesta on hyötyä. Sitä en ymmärrä, miten Nürnbergin oikeudenkäynnin tuomarit, tulkit ja muu "henkilökunta" on jaksanut kuunnella vuosi tolkulla juttuja esimerkiksi siitä kuinka ihmisistä on tehty saippuaa tai juomavesi myrkytetty niin, että on ammuttu satunnainen kohdalle osunut siviili ja heitetty ruumis kaivoon. Minä sentään voin harppia yli, jos en halua jotakin lukea, mutta heidän on tosiaan pitänyt kuunnella ja keskittyä näihin kertomuksiin.

Olen kirjiottanut myös pää sauhuten esseetä Sylvia Plathista, kun siten saa kotiutettua muutamia opintopisteitä lisää. Neljässä kuukaudessa saan aikaiseksi 28 opintopistettä, vaikken ole osallistunut täysipäiväisesti opetukseen, vaan valikoinut muutaman itseäni kiinnostavan kurssin. Herää kysymys, miksi en ole tehnyt koko tutkintoa täällä, kun pisteitä saa helpommin kuin Suomessa. Yritin saada esseen valmiiksi tänään, mutta keskittymiskyky herpaantui. Pitänee loppuviikosta viimeistellä, sillä huomenna on pakko tuottaa tekstiä kirjoittajaryhmän tapaamiseen.

* * *

Runotorstaissa oli viime viikolla vähän vaativampi aihe, mutta kokeillaan nyt kuitenkin.

http://runoruno.vuodatus.net/

Kuun valo,
armahtaa,
jättää varjoon
roskat pensaiden alla.

Valaisee puiston käytävän.
Siinä vaeltajan
on
hyvä suunnistaa.

Lopulta tulee
hetki,
jolloin kuu jo piiloutuu,
mutta aurinkoa ei vielä näy.

Jos katulyhdyt ovat rikki,
tuo hetki on kuin loppiaisaatto.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Novellini