Paluu kultaiseen kaupunkiin


Viikoksi pääsin taas tänne Prahaan. Matkustuspäivä oli pitkä, se alkoi jo aamuyöstä. Vaikka päätin, etten yhtään käyttäydy niin kuin turisti, oli minun silti pakko kiertää taas Vanhankaupunginaukio, ihmetellä astronomista kelloa ja käydä Kafka-kirjakaupassa. Oli pakko katsella juutalaiskorttelin synagogia ja kävellä Kaarlensiltaa pitkin Pienelle puolelle.

Oli pakko, vaikka väsymys painoi ja painaa yhä silmiä. Tässä kaupungissa on outoa lumoa, se herättää kaikki viime kevään muistotkin henkiin. Se aktivoi tšekin kielen, jonka luulen huonontuneen. Se onkin tainnut sentään vähän parantua. Arkistolöytöjen lueskelu, vaikka se onkin taistelua, näköjään tuottaa tulosta kielitaidonkin puolella. Silti se kielitaito on hitaasti kehittyvä ja passiivinen, mutta  pitää olla iloinen pienestäkin kehityksestä.

Nyt on vaatteissa taas vanhankaupungin katukeittiöiden savun haju, ja mielen päällä on ajatus, että osa minusta kuuluu aina tänne.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Novellini