Moderna Museetissakin kummittelee
Praha vuonna 1968 tulee vastaan, kun tarkoitus ottaa vähän etäisyyttä kaikkeen ja nauttia Tukholmasta ja taiteesta. Moderna Museetissa on tällä hetkellä varsin paljon valokuvia näytillä, ja yksi minut pysäyttävistä oli tämä.
Kuvaaja on Sune Jonsson, ja se on osa hänen Praha-sarjaansa, josta valitettavasti oli näytillä vain tämä
kuva.
Näyttely, jota varsinaisesti menin katsomaan, oli Turnerin, Monetin ja Twomblyn yhteisnäyttely. Se oli rakennettu siten, että samoja teemoja (ainakin jonkun mielestä) käsittelevät teokset näiltä kolmelta taiteilijalta oli asetettu samaan huoneeseen käymään dialogia keskenään. Minusta tämä ei oikein onnistunut, vaikutelma oli melko sekava ja itse taiteilijoihin oli hankala keskittyä.
Näyttelyä kiertäessäni mietin, että miten hyvin tuollainen töiden käymä dialogi ylipäänsä toimii, kun eivät taiteiljat ole enää elossa sanomassa itse painavaa sanaansa. Kai taidetta voidaan tulkita ja tulkitaankin myös taiteiljan poismenon jälkeenkin, mutta jostakin syystä tämä dialogi-idea tuntuu minusta vieraalta. En ole kuitenkaan mikään asiantuntija taiteen suhteen, joten en ala väittämään tästä asiasta mitään.
Aineiston keruu ei jätä minua siis lomallakaan rauhaan. Tänä aamuna vielä kaiken lisäksi tajusin, että olisin voinut tällä reissulla käydä tutkimassa Livet i Tjeckoslovakien -lehtiä, sillä niissä pitäisi olla jotakin minua kiinnostavaa tietoa. Tuo lehti ilmeistyi 1960-luvulla kaikissa Pohjoismaissa, ja sen näkökulma oli arvattavasti varsin sosialistinen. En kuitenkaan ruvennut lehtiä etsimään, ensinnäkin siihen olisi mennyt koko päivä enkä olisi ehtinyt niihin keskittymään. Toiseksi elättelen toiveita, että kyseinen julkaisu löytyisi myös Suomesta. Kolmanneksi, irtioton pitää olla oikeasti irtiotto.
Kuvaaja on Sune Jonsson, ja se on osa hänen Praha-sarjaansa, josta valitettavasti oli näytillä vain tämä
kuva.
Näyttely, jota varsinaisesti menin katsomaan, oli Turnerin, Monetin ja Twomblyn yhteisnäyttely. Se oli rakennettu siten, että samoja teemoja (ainakin jonkun mielestä) käsittelevät teokset näiltä kolmelta taiteilijalta oli asetettu samaan huoneeseen käymään dialogia keskenään. Minusta tämä ei oikein onnistunut, vaikutelma oli melko sekava ja itse taiteilijoihin oli hankala keskittyä.
Näyttelyä kiertäessäni mietin, että miten hyvin tuollainen töiden käymä dialogi ylipäänsä toimii, kun eivät taiteiljat ole enää elossa sanomassa itse painavaa sanaansa. Kai taidetta voidaan tulkita ja tulkitaankin myös taiteiljan poismenon jälkeenkin, mutta jostakin syystä tämä dialogi-idea tuntuu minusta vieraalta. En ole kuitenkaan mikään asiantuntija taiteen suhteen, joten en ala väittämään tästä asiasta mitään.
Aineiston keruu ei jätä minua siis lomallakaan rauhaan. Tänä aamuna vielä kaiken lisäksi tajusin, että olisin voinut tällä reissulla käydä tutkimassa Livet i Tjeckoslovakien -lehtiä, sillä niissä pitäisi olla jotakin minua kiinnostavaa tietoa. Tuo lehti ilmeistyi 1960-luvulla kaikissa Pohjoismaissa, ja sen näkökulma oli arvattavasti varsin sosialistinen. En kuitenkaan ruvennut lehtiä etsimään, ensinnäkin siihen olisi mennyt koko päivä enkä olisi ehtinyt niihin keskittymään. Toiseksi elättelen toiveita, että kyseinen julkaisu löytyisi myös Suomesta. Kolmanneksi, irtioton pitää olla oikeasti irtiotto.
Kommentit
Lähetä kommentti