Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuuta 3, 2011.

Kyllähan täällä pärjäillään, tai ainakin parjaillaan

Kuva
Tietokonehuolto on tietysti auki vasta maanantaina, joten nyt pitaa tulla toimeen ilman joitakin nappaimia. Arsyttavaa. Vaikka kyllähän kaikki merkit jotenkin saa kaiveltua, mutta hidastahan se on. Oli viimeinen päivä äänestää ennakkon ulkomailla. Suurlähetystössähän se tapahtuu, ja Suomen lähetystö löytyy Pieneltä puolelta, metroasemalta pari pysäkinväliä ratikalla. Samassa rakennuksessa on myös naapurimaan Norjan ja Japaninkin lähetystö. Tuuli ei ollut valitettavasti suotuisa vaalipäivälle, liput roikkuivat aika sekavasti. Äänestys oli tarkoin vartioitua puuhaa, piti mennä useamman lukitun oven kautta lähetystön kirjastoon, jossa oli normaaliin tapaan vaalivirkailija ja koppi. Prosessi oli sama kuin tavallisessa ennakkoäänestyksessä, sillä erotuksella, että huoneeseen sai tulla vain yksi ihminen kerrallaan. Syytä tähän en tiedä. Seinällä oli luettelo kaikkien vaalipiirien ehdokkaista. Luetteloita oli melkein joka seinällä. Taidettakin saattoi olla välissä. Kävin tänään tutus

Vielä kerran Lidicestä

Kuva
Palaan vielä kerran siihen tuhottuun Lidicen kylään. Se nimittäin jälleenrakennetiin sodan jälkeen. Tässä kylän uusia asukkaita. Ja tässä yleiskuvaa 60-luvulta. Lyhyestä virsi kaunis tänään, sillä kannettavaani on tullut joku aivan ihmeellinen vika, tietyt näppäimet kieltäytyvät toimimasta, joten kirjoittaminen on hieman työlästä, kun jotkut merkit pitää hakemalla hakea. Aamulla vielä kone toimi ihan moitteettomasti, illalla kun aloin kirjoittaa, alkoi tämä ongelma. Voin kuvitella, minkä merkeissä huomispäivä vierähtää rattoisasti, ja äänestämässäkin pitäisi käydä... No, katsotaan mitä tuleman pitää¨.

Kirjoittajakuulumisia

Kuva
Runotorstain aihe on "heijastuksia". http://runoruno.vuodatus.net/ Unet ja muistot tuovat mukanaan tunteet, hyvät ja huonot, läheiset ja kaukaiset ja jopa ne, joita ei edes ole. Kuvitellut ja keksityt muistot, nuo tunteiden anomaliat, mielikuvituksekkaat, mutta kuitenkin todet, sekoittuvat unessa niihin oikeisiin. Aamulla herätessä ei tiedä, onko tämä oikeastaan se uni ja niskasta juuri karistettu uni totuus jo menetetty. * * * Tänään oli kirjoittajaryhmän kokoontuminen, ja sain ihan rohkaisevaa palautetta tekstistäni. Minulla ei ole mitään synopsista tässä täällä aloittamassani käsikirjoituksessa, vaan teen sitä vähän sen mukaan, minne alitajunta vie. Saa nähdä, mihin se vie ja tuleeko mitään järkevää kokonaisuutta, mutta mielenkiintoinen kokeilu joka tapauksessa. Käytän mm. uniani hyödyksi, mitä en ole ennen kovinkaan paljon tehnyt. Kokoonnuimme tänään yhden ryhmäläisen luona nyyttäriperiaattella, oli mukavaa, vaikka ilta venähtikin sitten niin pitkäl

Tarinaa arkistoista ja tästä päivästä

Kuva
Mennessäni eilen sota-arkistoon sain tavata taas sen puheliaan vartijan ja näyttää hänelle passiani. Tällä kertaa keskustelimme siitä, miten kielitaito unohtuu, jos sitä ei käytä. Kuulemma hän luki koulussa vain venäjää, muttei muista siitä enää yhtään mitään, ranskaa taas tuli opiskeltua joskus oikein Ranskassa asti, mutta unohtunut sekin on. Saksaa taas on pakko puhua, kun siellä asuu sukulaisia. Vaimon äiti oli sudeettisaksalainen, mutta vaimo puolestaan ei halua puhua saksaa. Sanoin ymmärtäväni tuon oikein hyvin, mutta vartija oli toista mieltä; kun kerran Sveitsissäkin kielet voivat elää rinnakkain, niin pitäisi nyt Tšekissäkin. Taas käytiin läpi kielet, joita minä osaan ja ihmeteltiin ruotsalaisten vallanhalua. Tänne Prahaan asti tulivat 30-vuotisessa sodassa tappelemaan ja toivat suomalaisia mukanaan ja nyt suomalaisetkin osaavat sitten pakosta ruotsia. Toivotteli kovasti onnea siihen, että löytäisin hyviä tarinoita. Muistin tällä kertaa kysyä, minkä arvoinen on sota-arkiston

Yrjö Jylhää Tšekinmaalla

Kuva
Tämän päivän tekstin omistan kylälle nimeltä Lidice, joka tuhottiin täydellisesti kostotoimenpiteenä Heydrichin salamurhan jälkiselvittelyissä. Olen aiheesta kirjoittanut jo useamman kerran, joten ei yksityiskohtia sen enempää, vaan tänään teen sen toisin. Katsellessani näitä kuvia tänään (tai siis eilen, kiitos taas aikaeron Suomeen nähden) mielessäni alkoi väkisin pyöriä Yrjö Jylhän runo Tuomittu talo . Silläkin uhalla, että tämä on vähän ylijuhlavaa, jopa pateettista, kuvitan tuon runon tämänpäiväisillä kuvilla, koska niin vahvasti se liittyy tämänpäiväisiin tunnelmiini. Autio piha, hyljätty talo, ikkunoista on sammunut valo, ovet on auki, liesi on jäässä, ammuttu koira porraspäässä. Oudosti täällä nyt askelet kaikaa; seinäll' on kello, tauonnut aikaa. Kauniisti elivät täällä he kerran peltojen  keskellä pelossa Herran. Autio talo, tuomittu talo, räystäitä nuolee jo liekkien palo - mutta ei liekit tuhota saata rakasta, ikuista perintömaata

Myyrän kevät

Kuva
Zdeněk Milerin animaatiohahmo Myyrä on huippusuosittu täällä kotimaassaan, mutta tunnettu myös ulkomailla. Taiteilija täytti tänä vuonna 90 vuotta, ja sen kunniaksi yksi keskustan galleria järjesti Myyrä-näyttelyn, joka on vielä muutaman päivän auki. Myyrästä on helppo pitää, se on niin valloittava ja samalla hyvin opettavainen. Vaikka hahmo on syntynyt sosialismin aikana, se ei ole mitenkään poliittinen. Joillakin ihmisillä on tietysti tapana kaivella politiikkaa joka asiasta, ja onkin väitetty, että Myyrä on sikäli sosialistinen, että se tarvitsee aina muiden apua. Hieman pelkistetty kuva sosialismista, sanoisin... Parin kauniin ja hyvinkin lämpimän päivän jälkeen palattiin takaisin normaaliin päiväjärjestykseen. On viimaista ja mittari näyttää 12 astetta. Tänään myös satoi oikein kunnolla, mikä on itse asiassa erittäin hyvä asia. Ilma tuntuu miellyttävältä hengittää ja vihreys sen kun lisääntyy hetki hetkeltä. Mitäkö tähän päivään muuta kuuluu kuin sadetta? Opiskelua lähi

Konsertti Espanjalaisessa salissa

Kuva
Tänään kävin konsertissa, tai oikeastaan eilen, koska ilmeisesti tämä blogi elää Suomen aikaa, postailen tätä kuitenkin vielä Prahasta sunnuntain puolelta. Kyseessä oli Japanin hyväksi järjestetty konsertti, niitä on useita joka viikko, aina loppuunmyytyjä.Tämänpäiväinen konsertti oli Prahan linnan Espanjalaisessa salissa. Se myös esitettiin suorana sekä televisiossa että radiossa varainkeruukampanjan nimissä. Esiintyjinä oli Tšekin filharmoninen orkesteri sekä japanilaisviulisti Daishin Kashimoto . Hän soitti Max Bruchin  konserton viululle ja orkesterille. Mielestäni tämä kappale oli juuri sopivan dramaattinen, sopi juuri sellaiseen konserttiin, jonka kautta pyritään auttamaan luonnonkatastrofin uhreja.Tämän linkin takaa voitte katsella ja kuunnella hänen soittavan Bachia http://www.youtube.com/watch?v=IoBxeWwbt3c Lisäksi kuulimme Antonín Dvořákin sinfonian numero 9. Sen nimi on Uudesta maailmasta , sillä hän sävelsi sen Yhdysvalloissa. Hieno esitys sekin, joskin minun miele