lauantai 15. lokakuuta 2011

Paluu kultaiseen kaupunkiin


Viikoksi pääsin taas tänne Prahaan. Matkustuspäivä oli pitkä, se alkoi jo aamuyöstä. Vaikka päätin, etten yhtään käyttäydy niin kuin turisti, oli minun silti pakko kiertää taas Vanhankaupunginaukio, ihmetellä astronomista kelloa ja käydä Kafka-kirjakaupassa. Oli pakko katsella juutalaiskorttelin synagogia ja kävellä Kaarlensiltaa pitkin Pienelle puolelle.

Oli pakko, vaikka väsymys painoi ja painaa yhä silmiä. Tässä kaupungissa on outoa lumoa, se herättää kaikki viime kevään muistotkin henkiin. Se aktivoi tšekin kielen, jonka luulen huonontuneen. Se onkin tainnut sentään vähän parantua. Arkistolöytöjen lueskelu, vaikka se onkin taistelua, näköjään tuottaa tulosta kielitaidonkin puolella. Silti se kielitaito on hitaasti kehittyvä ja passiivinen, mutta  pitää olla iloinen pienestäkin kehityksestä.

Nyt on vaatteissa taas vanhankaupungin katukeittiöiden savun haju, ja mielen päällä on ajatus, että osa minusta kuuluu aina tänne.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Mustaa rasismia

Ilmeisesti tänään on Hesarissa ollut hiljainen uutispäivä, kun aivan premisivulla oli juttu Tšekin takamailla, mm. Varnsdorfissa Sudeettialueella, järjestettävistä romaneja vastustavista mielenosoituksista. Vastaavia mielenosoituksia on ilmeisesti viikoittain ympäri maata. Kuvituksena uutisjutussa on mielenosoittajia kyltteineen. Mm. vaaditaan loppua mustalle rasismille ja julistetaan, että mustalaiset hyökkäsivät.

Jo Prahassa ollessani olin jotenkin vaistoavani, että romanikysymys on kuuma peruna. On toisaalta poliittisesti hyvin epäkorrektia ja suvaitsematonta puhua romaneista mitään negatiivista, mutta taas toisaalta moni tuntui yksityisesti olevan sitä mieltä, että ongelmia on. Kuitenkin romanit ovat asuneet alueella lähes yhtä kauan kuin tšekitkin, joten ainakin aikaa yhteisymmärrykselle olisi pitänyt löytyä. En ole tähän problematiikkaan perehtynyt yhtään enempää ja olen kiitollinen, jos joku vinkkaa, mistä tähän asiaan saisi enemmän tietoa tai korjaa mahdollisia vääriä käsityksiäni. On riipaisevaa huomata, että vuosisadat vaihtuvat, mutta yhteistä säveltä ei löydy. Syitä tähän löytyy taatusti molemmissa osapuolissa.

Romanien joukkotuhoamisesta toisen maailmansodan aikana on tehty hyvin vähän tutkimusta. Olen tavannut yhden prahalaisen toimittajan, joka valmistelee aiheesta väitöskirjaa ja on jotakin tästä julkaissutkin. Tämä kansa ja sen kohtalot ovat jääneet hyvin vahavasti juutalaisten holokaustin varjoon. Liikkuva elämäntapa lienee syynä myös siihen, ettei heistä ole paljoakaan dokumentoitua tietoa edes sotia edeltävältä ajalta, ja natsien tapa tuhota kaikki todisteet "epäkelvoista" kansoista ja niiden olemassaolosta, on varmasti vienyt pienetkin papereiden rippeet.

Tätä kaikkea mietin, kun luen Helsingin Sanomista, että  vuonna 2011 säännöllisiin romanien vastaisiin mielenosoituksiin osallistuu niin työttömiä kuin pieneläkeläisiä, lastentarhanopettajia ja juristeja...