lauantai 11. helmikuuta 2012

Makaaberia (Blogi on täyttänyt vuoden)

Maailmassa on näköjään kaikki kaupan. Jopa Terezínin ns. lääkärin instrumenttilaukku. Tätä uutisjuttua lukiessani alkoi mielikuvitukseni laukata ja mietin, että mitä kaikkia vaiheita tuo laukku onkaan kokenut ja joista emme saa mitään koskaan tietää.

http://www.dailymail.co.uk/news/article-2097655/Sinister-set-surgeons-tools-belonged-Nazi-war-criminal-hammer.html

Toisaalta tietämättömyys voi olla myös siunaus, sen verran ajatus kylmäsi, etten miettinyt sen enempiä. Siinäpä aihe, joka kiihottaa mielikuvitusta, mutta josta en silti haluaisi kirjoittaa.

Muistot vievät minut viime helmikuuhun, tämä blogihan täytti vuoden tuossa kuin huomaamattaan. Nopeasti rientää aika, ja viime kevät Prahassa kantaa minua yhä. Ilman sitä elämäni olisi toisenlaista, ei huonompaa, mutta erilaista.

Muistan käyntini Terezínissä viime helmikuussa, yhtenä perjantaina. En tuntenut juuri ketään, joten menin sinne yksin. Se ei ollut liian rankka kokemus. Päällimmäisimpänä jäi mieleen ajatus, että jotkut asuvat keskitysleirissä, koska museoidut alueet ovat ympäri kaupunkia. En osaa kuvitella, miltä sellainen elämä tuntuisi. Toinen muisto on hyytävä kylmyys, joka jäi erityisesti mieleen siksi, että myöhästyin paluubussista omaa tyhmyyttäni. Siinä sitten rattoisasti seisoskelin pysäkillä seuraavaa odotellen.

Seuraava päivitys tähän blogiin tullee taas Prahasta, sillä sinne taas matka käy, viikoksi.