lauantai 5. toukokuuta 2012

Přemysl Pitter - tšekkien Oskar Schindler

Joskus tuntuu siltä, että kaikenlainen hyvyys on aikoja sitten kaikonnut tältä planeetalta, mutta sitten tulee niitä hetkiä, jolloin tajuaa, että keskuudessamme on suuriakin hyväntekijöitä, joista ei vain soiteta torvea. Yksi heistä on Přemysl Pitter, jota on kutsuttu myös tšekkien Oskar Schindleriksi. Schindlerkin oli muuten melkein samoista maisemista kotoisin, olihan hän sudeettisaksalainen, kuten olen tainnut tässä blogissa aikaisemminkin mainita. Pitteristä on siksi sopiva hetki blogata, että tänään on taas Prahan kapinan vuosipäivä, 67. sellainen.

Pitterin elämän käännekohta oli ensimmäinen maailmansota, joka järkytti hänen maailmankuvaansa suuresti. Hän palasi Italian-rintamalta pasifistina ja vakuuttuneena siitä, että hänen elämänsä tarkoitus on palvella toisia. Sodan kauhukuvien vaikutuksesta hänen mielessään kypsyi ajatus kaikista heikoimpien asian ajamisesta. Niinpä hän perusti Prahan kaikista kurjimpaan lähiöön, Žižkoviin, lasten palvelutalon, jossa heille tarjottiin iltapäiväkerhotoimintaa ja apua läksyjen lukemiseen. Palvelutalo oli nimeltään Milíčův dům. Pitterin elämänkumppani oli sveitsiläinen opettaja ja pedagogi Olga Fierz, joka oli käytännön nainen siinä missä Pitter oli pikemminkin visionääri.

Kun natsit miehittivät maan eivätkä juutalaislapset päässeet enää kouluun, Milíčův důmista tuli heidän oppimispaikkansa ja suvaitsevaisuuden saareke totalitaarisen hallinnon keskellä. Pitter myös kehotti tšekkilapsia leikkimään rohkeasti juutalaisten kanssa ja olemaan välitämättä keltaisesta tähdestä, joka on vain lyöty leima, ei huonomman ihmisen merkki.

Kun juutalaiset pakotettiin Terezíniin, Pitter ja hänen vaimonsa kävivät siellä vierailemassa ja lähettivät avustuspaketteja. Sodan loputtua hän riensi Terezíniin ja ehti sinne ennen Punaista ristiä - mutta löysi ihan vain muutamia tuttuja lapsia...

Sodan jälkeiset kostotoimenpiteet saksalaisia vastaan järkyttivät Pitteriä, joka ei hyväksynyt väkivaltaa missään muodossa. Hän oli kauhuissaan katsellessaan omaa kansaansa tekemässä samoja tekoja joita miehittäjät olivat tehneet vain hetkeä aiemmin. Hän päätti ottaa Milíčův důmiin sotaorpoja, kansallisuudesta riippumatta. 800:sta orvosta 400 oli saksalaisia, mistä Pitter sai lievästi sanottuna paljon kritiikkiä. Tuohon aikaan ei mikään kansainvälinen laki suojellut vihollismaan alaikäistä kansalaista, vaan lapset olivat yhtä lailla vaarassa tulla teloitetuiksi kuin aikusetkin.

Pitter jatkoi työtään orpojen parissa vuoteen 1951, kunnes hänen oli pakko lähteä, sillä kristittynä pasifistina hänet luokiteltiin valtionviholliseksi. Hän siirtyi Saksaan, Valkan leirille lähelle Nürnbergiä auttamaan stalinistista hallintoa pakenevia maanmiehiään. Pitter kuoli Sveitsissä vuonna 1976.

Uskonnollinen fundamentalismi on nykyään suurin piirtein pahin kirosana. Přemysl Pitter oli kristitty fundamentalisti. Häntä ei sytyttänyt katolilaisuus, sillä se identifioitui vahvasti vanhaan Habsburgien valtaan, mutta toisaalta monet tšekkiläiset protestanttikirkot olivat hänelle liian nationalistisia. Eniten häntä inspiroi protestanttisen ajattelijan Emanuel Rádlin ajatus, jonka mukaan vain sellainen usko on merkityksellistä, joka näkyy suhteessamme toisiin ihmisiin.

Onneksi Pitterin työ ei ole jäänyt täysin unholaan. Yhdessä ensimmäisistä julkisista puheistaan kirjailija presidentti Václav Havelin ensimmäinen vaimo Olga sanoi, ettei Přemysl Pitteriä saa koskaan unohtaa. Olga Havlová oli aikanaan yksi niistä köyhän lähiön lapsista, jotka kävivät Pitterin iltapäiväkerhossa.

Nykyään Tšekin Ostravassa toimii Pitterin mukaan nimetty koulu, joka tukee samassa hengessä romanilapsia, tämän ajan leimattuja vähäosaisia.

* * *

Tämänkertainen blogitekstini perustuu nähin kahteen artikkeliin, joista voit halutessasi lukea aiheesa lisää.

http://www.radio.cz/en/section/books/premysl-pitter-the-good-fundamentalist

http://www.radio.cz/en/section/czechs/premysl-pitter-a-forgotten-czech-schindler