lauantai 9. kesäkuuta 2012

70 vuotta vierähtänyt...

Niin, Lidicestä on kulunut 70 vuotta, Heydrichin murhasta samaten, yhteenhän ne liittyvät. Tämän linkin takana on kuvia Lidicestä siltä varalta, että viimevuotinen kuvamateriaalini ei ole riittävä:

http://praha.idnes.cz/zniceni-lidic-nacisty-ve-valce-dee-/praha-zpravy.aspx?c=A120608_161055_domaci_jw

Heydrichista on ollut tasavuoden muistoksi näyttely  Dejvickan metroasemalla. Tässä yksi kuva näytteeksi.

Kuva: Katarina Repková

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Shakespearea liettuaksi ja kukkahattusetä


Tänään kuningatar Elisabeth risteili Thamesilla, mekin kävimme vähän meininkiä vilkaisemassa, vaikka havaintoja saimme oikeastaan tehdä ilmiöstä nimeltä kuningashuoneen ihailu. Ainakaan ihan heti tänä vuonna ei ole Britannia muuttumassa tasavallaksi, sen voin teille luvata. Turvatarkastukset olivat massiiviset, laukkuja katsottiin useassa kadunkulmassa. Lisäksi poliisit ja erilaiset järjestyksenvalvojat antoivat ristiriitaisia ohjeita siitä, missä kulkea. Kun yritti edellisen neuvomaan suuntaan, kohta oli seuraava vastassa kysymässä, että minne matka.


Jututimme satunnaisia eturiviin tulleita, kun kello oli noin 9.30, kuningattaren oli tarkoitus lipua siinä 16:n jälkeen ohi. He sanoivat tulleensa edellisenä iltana telttaan yöksi, ja kaverit olivat tulleet varaamaan paikkoja jo sitä edellisenä iltana, viettäneet teltassa kaksi yötä. Sama prosedyyri viime keväänä kuninkaallisten häiden suhteen. Vaivannäkö kuulemma kannattaa.



Emme jääneet seisoskelemaan koko päiväksi,vaan jatkoimme matkaa Globe-teatteria kohti. Suosittelen kovasti siellä käyntiä jokaiselle. Emme päässeet opastetulle kierrokselle, koska niitä ei järjestetty tänään meille sopiviin aikoihin. Siellä menee kuitenkin Shakespearea eri kielillä -sarja, ja päädyimme katsomaan Hamletia liettuaksi. Viidellä punnalla pääsi seisomapaikalle, niin kuin rahvas aikanaan esityksiä seurasi. Yllämme pörräsivät kuninkaallisia suojelevat helikopterit ja sade ropisi takkeihin.




Parvella istuvista katsoijsta huomioni kiinnittyi vanhaan aurinkolasipäiseen setään. Satoi vettä, mutta hänellä oli silti aurinkolasit. Lisäksi hänellä oli olkihattu, jossa kukkia. Jos minä olen yhä enemmän ja enemmän kukkahattutäti, kun mietin esimerkiksi ammuskelupelien vaikutusta ihmisen psyykkeeseen, niin tuossa oli kyllä ihan ilmielävä kukkahattusetä! Kukkahattusetä seurasi Hamletia erittäin intensiivisesti, hän selvästi nautti joka sekunnista. En osaa sanoa, ymmärsikö hän liettuaa vai ei, mutta väliäkö sillä.

Olisimme oikeastaan voineet katsoa vaikka koko esityksen, siitä huolimatta, ettei kieltä ymmärtänyt; näytelmää oli kiinnostavaa seurata, ja liettualainen ryhmä oli todella tasokas. Skriinille heijastettiin aina jokaisen kohtauksen tiivistelmä, joten juonta oli helppo seurata, jos vähänkin tiesi, mistä Hamletissa on kysymys. Tihkusateessa seisominen tunnin ajan kuitenkin riitti, lähdimme väliajalla pois. Tavoite täyttyi, näimme Shakespearen ajan teatterin, tai näköiskopion, mutta kuitenkin  - ja vieläpä niin, että lavalla on elämää. Täytynee joskus tulla ihan teatteriin tänne, siten että ymmärtää - ja ottaa ne istumapaikat.

Iltasella, kun satoi vähän vähemmän, kävimme Hyde Parkissa. Kuvasimme Prinsessa Dianan muisto... mikähän tuo olisi... joku paikallinen sanoi sitä muisto-ojaksi.




Vielä vähän eilisestä. Kävin jututtamassa tätä tšekkisäveltäjää, hän on kuulemma ohjannut joskus Karita Mattilaa laulamaan tšekiksi - silloin, kun Mattila ei ollut vielä kuuluisa.

http://www.karel-janovicky.co.uk/pages/list-of-works.html


Emigrantteja tapaamassa


Terveiset kaikille lukijoille Lontoosta! Sää vaihtelee, mutta Lontoon on entisensä. Yllä oleva kuva on Hampsteadista. Lomailemassa ollaan, ja tänään kävimme tapaamassa teškkiemigranttipariskuntaa, jotka ovat asuneet täällä vuodesta 1949 lähtien. Taas tuli uusia kiinnostavia näkökulmia tutkimukseeni, mutta tuli niitä myös suomalaisuuteen.

He nimittäin kertoivat minulle, että joku vuoden 1968 tšekkipakolainen oli ties millaisten sattumusten kautta päätynyt Suomeen, Tampereelle. Siellä hän oli saanut koko ajan hirveää kuraa siitä, että on muuttanut pois Tšekkoslovakiasta, työläisten paratiisista. Tarina ei kerro, jäikö mies Suomeen. En älynnyt kysyä.

Toinen asia, jonka kuulin, oli täällä Lontoossa pian järjestettävä taidenäyttely jossakin galleriassa. (Tämä ei liity itse asiassa mitenkään projektiini, mutta pakkohan tämä on kertoa, kun sain tästä niin hyvät naurut.) Näyttelyn on suunnitellut joku tunnettu kuraattori, ja idea on, että galleria on tyhjä. Pääsymaksu on 8 puntaa ja katalogi vielä sitten maksaa ekstraa.

Niin, siis tämä ei ole mikään ehdotus suomalaiseen sketsi-show'hun, vaan totisinta totta ja mitä vakavimmalla mielialalla järjestetty näyttely. Ajatus on se, että noille tyhjille seinille voi reflektoida näkemiään taide-elämyksiä. Sitähän ei voi tehdä kotona? Parhaassa tapauksessa tuo kuraattori saa vielä saman näyttelyn järjestettyä jossakin muuallakin, jos taidetta rakastava yleisö oikein innostuu.

Itse taidan innostua enemmänkin Hampstead Heathin maisemista.