Venäjän kielen asemasta ja tulvista

Olinpa viime perjantaina verkostoitumassa Oriveden opistolla. Tapasin myös yhteistyöyliopistoni ihmisiä, ja näyttää siltä, että tämän kuukauden Prahan-matkan kalenteri täyttyy taas kiinnostavista tapaamisista. Tapaamisen antia oli mm. huomata böömiläisten ja määriläisten tapa pitää toinen toisiaan puolittain eri kansoina, vähintäänkin eri heimoina. Mm. määriläiset saattavat aloittaa juomisen jo aikaisin aamulla, böömiläisille moinen olisi aivan liian dekadenttia - kuulemma...

Toinen kiinnostava juttu, jonka kuulin, oli venäjän kielen opiskelun uusi nousu Tšekissä. Ilmeisesti siellä on alettu ymmärtää ko. kielen kaupallinen merkitys. Hyvä niin.

Ja tässäpä kuvia Prahan ja Tšekin tulvista. Plzenissä ja Ustissa jo taloja veden vallassa, koko ensi viikoksi on luvattu sadetta. Minun lentoni on viikon päästä...

http://zpravy.idnes.cz/foto.aspx?r=domaci&c=A130602_014250_domaci_cen

Kommentit

  1. mm3. kesäkuuta 2013 klo 19.19

    Täältäpä löytyi linkki suoraan paikan päälle. Kiitos. Olinkin ajatellut tätä blogiasi, kun noista tulvista alettiin kertoa.
    Hauskaa, miten moneen paikkaasi löytyy yhteinen linkki. Mies on kotoisin Merikarvialta ja isäni oli Sortavalan seminaarin oppilas, kyllä myöhemmältä ajalta, 20-luvulta :)

    VastaaPoista
  2. Inkeri Valtonen3. kesäkuuta 2013 klo 22.54

    Olen aivan hurmaantunut blogistasi. Löysin tämän ihan sattumalta, kun etsin asioita Prahasta. Harrastan itse sotahistoriaa ja kirjallisuutta ja sain todella paljon uutta tietoa blogistasi. Olen menossa Prahaan parin viikon päästä ja käyntikohteena on esimerkiksi Theresienstadin keskitysleiri.
    Olen myös kateudesta vihreä, että olet saanut tavata Lieko Zaklovalovan, luin hänen kirjansa jo heti niiden ilmestyttyä ja ajattelin käydä ne läpi vielä ennen matkaa.

    Inkku

    VastaaPoista
  3. Johanna3. kesäkuuta 2013 klo 23.05

    Onpas kiva kuulla, että blogissani käydään. :)

    Mm: Mukava kuulla näistä yhtymäkohdista elämässämme. Tunnetaankos me muuten kuin blogin välityksellä? Ainakaan heti en yhdistä kehenkään tosielämän tuttavaani.

    Inkeri Valtonen: Kiitos, on mukava kuulla, että joku pitää. Tereziniin kannattaa varata aikaa ja myös asennetta, se on varsin liikuttava paikka. Itse kävin siellä yksin, mikä oli ehkä vähän virhe, koska olisi ollut hyvä reflektoida näkemäänsä jonkun kanssa. Lieko on kyllä hieno ihminen, samoin miehensä Marcel. Hyvää matkaa sinulle Prahaan, minun lentoni lähtee ensi maanantaina.

    VastaaPoista
  4. mm5. kesäkuuta 2013 klo 12.50

    Johanna. Emme varmaan muuten tunne, mutta eikös sitäkin puhuta, että maailman (tai ainakin Suomen) kaikki ihmiset löytyvän kuuden ihmisen ketjun kautta...

    VastaaPoista
  5. Johanna9. kesäkuuta 2013 klo 13.31

    Joo, kyllä meillä varmasti tuttuja jotakin kautta on, mm. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Kuva
Arvostan vanhoja perinteitä, minusta on hienoa, että niistä pidetään kiinni. Kuitenkin on joitakin sellaisia tapoja, joista aika on mennyt ohi ja jotka kannattaisi vain katkaista. Täällä Tsekinmaalla on sellainen perinne, että pääsiäismaanantaina miehet piiskaavat  naisia. Ei tietenkään satuttaen, mutta huitovat kuitenkin oksilla ja risuilla, niitä jopa myydään pääsiäistä edeltävällä viikolla. Moni ostaa niitä ihan vain koristeeksi ja minäkin sitten hankin yhden ihan kuriositeettina ja siksi, että voin tänne blogiin laittaa havainnollisen kuvan. Kas tässä. Eilen illalla näin tosiaan nuoria miehiä metrossa näiden piiskojen kanssa, samoin tänä aamuna. Joukossa oli myös keski-ikäistyviä miehiä ja pikkupoikia. Olen aika sanaton. Niin ovat muuten myös prahalaiset, jos heiltä tästä perinteestä jotakin tiedustelee. Täällä nimittäin kyseinen perinne on vähemmän suosittu, vaikkakin minua varoiteltiin, että humalaiset miesryhmät saattavat yrittää piiskata ihan tuntemattomiakin naisia. Kaikk
Lue lisää

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Kuva
 Joskus elämä muistuttaa siitä, että kannattaa miettiä seuraavat askeleensa. Tai anakin huomata edessä oleva porrasaskelma. Muuten käy nimittäin näin. Mutta älkää säikähtäkö, nilkka on vain nyrjähtänyt, ei murtunut. Kaikki tämä tapahtui hotellin aamiaisravintolassa kiireisimpään aamiaisaikaan. Mikähän se siinäkin on, että kaatuessaan haluaa aina nousta mahdollisimman nopeasti ylös eikä ainakaan ottaa apua vastaan? Vaikka vahinko on jo tapahtunut ja kaikki sen näkivät. Eipä sitten muuta kuin Faustin taloon, elikä yliopistolliseen sairaalaan. Tämähän on minulle tuttu paikka, olen Pavelin partiolaista Jan Pfeifferia täällä jututtanut ja on hän minulle järjestänyt kertaalleen tänne fysioterapiajakson, kun kädestä meni tunto kokonaan. Mutta se on menneisyyttä, se. Myös professori Pfeiffer on jo tuonilmaisissa, mutta sairaala elää elämäänsä. Tarina kertoo, että Faust myi sielunsa, mutta minun ei tarvinnut tyhjentää edes pankkitiliäni. Eurooppalainen sairausvakuutus korvasi lääkärikäynnin j
Lue lisää

Novellini

Kirjoituskilpailuuni lähettämääni novellia on toivottu luettavaksi, joten tässä se tulee. Tehtävänanto oli, että tekstin pitää alkaa tuolla lauseella, joka on Elizabeth Bishopin runosta One Art . Muuten käsittelytapaa ei ollut rajattu. A Present to Field Marshal Mannerheim “The art of losing isn’t hard to master,” I thought when my mother gave me a brown package which I was supposed to take to Field Marshal Mannerheim.  Mannerheim is her great hero and she wanted to give him a present but she refused to take it to his palace herself because she was convinced Mannerheim would only speak Swedish. I did my best to make her believe that Mannerheim masters other languages as well, but it was all in vain. So off I went, not fully understanding why I had to do this. Why didn’t I, for once, say no.  It would only do good to my mother to practice her Swedish, should Mannerheim speak it. The night was darkening and I walked on an empty street carrying the brown package.  Mannerheim’s castle
Lue lisää