Siinähän se kreivi vilahtikin

Chotěboř, tuo paikka, josta varmaankaan kukaan muu kuin minä ei kirjoita suomeksi nettiin. Saman kaltaisia pikkukaupunkeja on Tšekinmaalla useita. Löytyy kirkko keskiajalta, muutama barokkirakennus ja linna. Suosittelen lähtemään seikkailumielellä tutkimaan näitä pieniä kaupunkeja, niiden kautta maa avautuu aivan toisella tavalla kuin varsin globaalissa Prahassa.

Kävin taas vähän opiskeluihini liittyen kaivelemassa Chotěbořin vanhoja asioita. Kaupungin museo sijaitsee barokkilinnassa. Itse asiassa nykyinen kreivi ja kreivitär, Dobrzenskín sukua, ovat muuttaneet Kanadasta maanpaosta linnaansa. Viljelevät maita, hoitavat metsiä ja elelevät linnassaan. Saavat myös vuokratuloja museolta. Ei varmaan hassumpaa elämää.



Tässä on kauniista kulmasta otettu kuva linnasta. Kun kiertää muille sivuille, huomaa, että seinissäkin on tekemistä, saati sisäpuolessa. Ei taatusti ole helppoa olla näin paljon vartijana, mutta hienoa, että tämä kreivi pitää tavoitteenaan linnan kunnostuksen.

Kävin vähän omin päin liikuskelemassa linnan mailla. Kahlasin nilkkoja myöten pudonneissa, ruskeissa lehdissä. Oli hiljaista, yksinäistä. Jokin lukko avautui ja nyt taidan tietää, miten jatkan kirjoitushommaani eteenpäin. Kauniita ovat maisemat, komeita pellot.



Yhdessä vaiheessa, ollessani museonhoitajan kanssa liikkeellä, linnalta poispäin käveli reippain askelin harmaatukkainen mies, lippalakki vinossa, ulkoilupuku päällä, saappaissa. Museonhoitaja tervehti häntä ja sanoi myöhemmin: "Siinähän se kreivi vilahtikin."

Näin komea on kreivin ovi, josta minäkin olen saanut kunnian astua sisään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Novellini