torstai 4. kesäkuuta 2015

Kirkonkirjoja netissä

Eilen iltapäivällä sain tiedon, jota olin metsästänyt jo ties kuinka kauan; missä parhaiten voi selailla vanhoja tšekkiläisiä kirkonkirjoja. Määriläisiä nimenomaan, etsin nimittäin yhä Marenkaa. Kesämyrsky riepotti peltikattoa ja sade pisaroi olohuoneen vanhoihin ikkunoihin, ja minä etsin Marenkaa Nové Měston syntymätodistuksista ja Brnon avioliittorekisteristä. 


Ehkä Marenka on syntynyt muualla. Brnossa taas on niin paljon kirkkoja, että avioliittojen läpikahlaaminen veisi paljon aikaa. Jos ei muu auta, teen sen kuitenkin. Marenka yhä vain juoksee minulta karkuun, ja nyt tiedän ehkä vähän siitä, miltä tuntui häneen rakastuneista miehistä. 

Eilen en löytäyänyt ja löysin. Löysin paljon isättömiä tyttölapsia, joille oli usein annettu nimi Marie tai Maria. Tämän tietysti huomasin siksi, että etsin Marie-nimistä tyttöä, syntynyt joskus vuosien 1885-87 välillä. Syntynyt hän oli, mutta ilmeisesti sittenkin jossakin muualla kuin Nové Městossa.

Ihmettelin, ettei noiden kahden vuoden aikana kaksosia syntynyt tuossa määriläisessä pikkukaupungissa naimisissa oleville naisille kuin yhden ainoan kerran. Yksinäisillä äideillä näytti ensikatsomalta olevan kaksosia ainakin kolmesti. Myöhemmin tajusin, että ehkä he ovat vieneet lapsensa kastettavaksi vasta sitten, kun niitä on ilmaantunut jo toinenkin. Huomasin myös, että monet yksinäisten äitien lapset oli merkattu kuolleiksi jo muutamaa vuotta myöhemmin.


Avioliittoja on solmittu sekä 
 tšekin- että saksankielisten välillä, mutta yleensä kieliryhmät ovat pitäytyneet erillään vielä vuonna 1914 ja 1915. Joskus vilahtaa ruotsalaisvoittoinen nimi, kuvittelen, että siinä on joku niille sijoilleen asettunut kolmikymmenvuotisen sodan taistelija. Todennäköisemmin nimen alkukoti löytyy lähempää, Saksasta tai Itävallasta. 


Avioliittoja on purettu varsin vähän, jos dokumentointiin on uskominen, jopa siviiliavioliittojen kohdalla on näin. Vuonna 1941 avioliittoja kuitenkin mitätöitiin useita. Jos hyppisin digidokumentista toiseen ja seuraisin ihmisten elämää, saisin selville, onko joku mitätöinti johtunut ns. rodullisista syistä, vai onko toinen puoliso vain kadonnut sodan pauhussa, tai kenties jo aiemminkin.


Digitalisaatio-sanaa hokevat nyt kaikki, ja digitalisaation ansiosta voin minäkin tutkia omasta olohuoneestani käsin menneisyyden mysteereitä, jotka liittyvät vieraaseen maahan ja kulttuuriin. Silti ainakin tällä hetkellä ajattelen, että itse digitalisaatio on aika pieni  ja pinnallinen mullistus verrattuna moneen muuhun tapahtumaan historiassa. Kynä vai näppäimistö? Koti vai ghetto? 6,5 päivää töitä viikossa tai ei töitä ollenkaan? Kuulu kirkkoon tai jupise ja kuulu kirkkoon.


Illalla nimet ja sarakkeet vilistivät silmissäni, kun yritin vain rentoutua. Yön nukuin kuitenkin levollisesti. Unessa olin Prahassa, hotellissa, joka oli täynnä upeita itämaistyylisiä huonekaluja. Hotelli oli tyhjä, ja sain valita huoneen. Valitsin hieman sokkeloisen huoneen, jossa oli koristeellinen, sivustavedettävä vuodesohva. Menin sohvalle kyljelleni ja olin levollinen ja onnellinen. Vielä tänä torstaisena iltapäivänä saan kiinni tuosta tunteesta.


Tiedän, että minulla on muutama dokumentti yhdessä sopessa, josta saisin lisäapua Marenkan löytämiseen - ehkä. Muistin tämän seikan eilen illalla, mutta en ole vieläkään kaivanut todistusaineistoa esille, sillä tiedän, että istuisin toisen illan ja osan yötäkin selailemassa ihmiskohtaloita. Suremassa niitä, miettimässä, iloitsemassa kauan sitten kuolleiden kanssa ja toivomassa, että mahdollisimman monen elämä oli edes pääpiirteissään onnellista. En kurkista noita  mahdollisia avaintodisteita siis vielä, mutta pian niiden aika on.


* * *



Jos joku sattuu tarvitsemaan Määrin kirkonkirjoja, niitä löytyy digitalisoituna aika paljon tästä osoitteesta: http://actapublica.