perjantai 21. lokakuuta 2016

Matka Kaarlen yliopiston kellarista takaisin nykyiselle maan pinnalle


Kovinkaan moni ei tiedä, että Albert Einstein on opettanut Prahassa, ennen Amerikkaan pakenemistaan. Kolmannen valtakunnan nousu mylläsi Kaarlen yliopiston aivan uuteen uskoon, sillä se, mitä siitä oli jäljellä, eli saksalainen osa, siirrettiin osaksi Reichin yliopitojärjestelmää. Tšekinkieliset opiskelijat lähetettiin Sachsenhauseniin ja opetus muuttui saksankieliseksi.


Kimmokkeena opiskelijoiden pidättämiselle toimi opiskelijoiden järjestämät mielenosoitukset natsihallintoa vastaan, ja erityisesti ne mielenilmaukset, jotka alkoivat Jan Opletalin hautajaisista. Opletal oli lääketieteen opiskelija, joka kuoli saksalaisten luoteihin. Alla olevassa hautajaissaattokuvassa on muuten etualalla yksi Sachsenhausenista selviytynyt herra, jonka tulen tapaamaan lauantaina.


Joku varmaan jo ajattelee, että toistan itseäni, olenhan näistä tapahtumista blogannut ennenkin. Muistan sen toki, mutta aihe on niin tärkeä, että palaan siihen aina vaan uudestaan.

Toinen vastaava kestoaiheeni on tietysti Jan Palach, joka sytytti itsensä tuleen Václavin aukiolla, ratsastajapatsaan luona vuonna 1969, kun Varsovan liiton jokot olivat miehittäneet maan. Palachin kuolinnaamiota etsittiin kovasti normalisaatioprosessin alettua, mutta yliopiston arkiston henkilökunta oli piilottanut sen niin hyvin, ettei salainen poliisi sitä koskaan löytänyt. Siksi sekin on saanut paikkansa näyttelyssä.


Näyttely päättyy tähän kuvaan. Se on sanaleikki presidentti Masarykin sloganista: Totuus voittaa. Tšekiksi siis: Pravda vítězí. Pravda vyděší puolestaan tarkoittaa, että totuus pelottaa. Juliste siis tietenkin samettivallankumouksen ajalta.


Juuri tänään juttelin vanhojen partiolaisten kanssa siitä, miten tiede ja opiskelu ovat menettäneet arvostustaan. Populisimi, äärimmäiset yksittäiset mielipiteet ja demagogia ovat nousseet arvostuksessa. Toisaalta aamulla juttelin professorini kanssa, joka oli sitä mieltä, että me vain tarkkailemme maailman menoa. Kaikki on vain historiaa, joka menee ohi jossakin vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin.

Ehkä Kaarlen yliopisto vaiheineen on hyvä todistus juuri siitä. Vuosisadat vaihtuvat, hallintojärjestelmät muuttuvat, arvot kääntyvät päälaelleen. Mutta yhä vaan rehtorilla on hallussaan yliopiston avain ja sinetti. Ja ehkä jonakin päivänä se saksalaisten ryöväämä perustamiskirjan ensimmäinenkin kappale vielä löytyy.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti