Väärän tiedon vaarat

Tällä kertaa otin lomalukemiseksi Inkeri Koskisen teoksen nimeltä Villi Suomen historia: Välimeren Väinämöisestä Äijäkupittaan pyramideihin. Kirjassa Koskinen käsittelee tieteen ja huuhaan rajapintaa erilaisten Suomea ja suomalaisuutta käsittelevien, useimmiten varsin hilpeyttä herättävien teorioiden kautta.

Ensimmäisessä luvussa esitellään itseoikeutetusti Sigurd Wettenhovi-Aspa, jonka mielestä kaikki maailman sanat ovat alkuperältään suomalaisia. Wettenhovi-Aspan pohjattomasta  idealaarista ovat mm. seuraavanlaiset "etymologiset" selitykset: Sana kulttuuri tulee suomen sanaliitosta kulta ura, Tunisia on syntynyt sanoista tuonen sija ja suomalaisten esi-isien yksi hautapaikka on Se toinen henge, eli Stonehenge.

Tällaisille villeille teorioille voi lähinnä nauraa, ja on kai pakkokin, kun ei muutakaan voi. Wettenhovi-Aspan aivoitukset suomalaisten ja suomen kielen ylivertaisuudesta eivät varmaankaan johda meitä jatkossakaan vaarallisille vesille. Mutta ilmiönä tieteellisten metodien sivuuttaminen joko kokonaan tai osittain ja teorioiden luominen omasta päästään ja omien mieltymysten mukaan on mahdollisesti hengenvaarallista touhua. Tätä asiaa pohtii myös Koskinen kirjassaan.

Esimerkiksi täysin epätieteellinen rotuoppi johti mm. Lidicen kylän polttamiseen sekä asukkaiden teloittamiseen ja vangitsemiseen. Kun yksi ihmisryhmä alkaa uskoa "tieteellisiä selityksiä" omasta erinomaisuudestaan niin voimakkaasti, että uskoo olevansa myös ihmisinä muita parempia, jälki on karmeaa. Kuvassa on Lidicen lapsien muistomerkki, jota valvotaan sähköisesti syistä, joita voimme vain arvailla.


Olen käynyt Lidicessä ennenkin, mutta koskettavassa paikassa voi käydä useinkin. Edelleen suosittelen kävelyretkeä alueelle, joka on nykyään puistomainen, iso viheriö. Näin talvella se tietenkään ei ole parhaimmillaan. Voi vain kuvitella, millainen kylä tuossa jokilaaksossa on kerran ollut. Nyt vain muistomekkejä ja raunioita.


Ensimmäiset päivät vietämme itse asiassa Sudeettialueella, Karlovy Varyn kupeessa olevassa kylpylässä. Kylpylällä on oma lähde, josta saa hakea milloin tahansa vettä, vaikka yöllä. Vedenottopaikan viereisellä seinällä on esittelyteksti paikan historiasta. Ei ihan hirveästi voimaannuta ajatus siitä, että Herman Göring ystävineen on viettänyt aikaa juuri tässä kylpylässä sota-aikaan.

Mutta tämä seutu on ollut jo vuosisatoja tunnettu kylpylöistään. Lähde on sama kuin sotavuosina mutta vesi virtaa aina vaan. Vesi tuo mukanaan uutta, onneksi, mutta se myös vie pois sellaista, minkä ei pitäisi koskaan unohtua. Siksi suosittelen Lidiceä ja pysähtymistä näille portaille, jotka kerran veivät kylän kirkkoon.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Novellini